Viisi vuotta Kokkolassa asunut Bishow Kunwar opiskelee lähihoitajaksi. Nepalista Suomeen muuttanut Kunwar kävi Kokkolaan muutettuaan ensin kielikurssin, jonka jälkeen hän hakeutui sosiaali- ja terveysalalle valmistavaan koulutukseen.
– Olen nähnyt paljon sairauksia ja kärsimystä. Tämä sai minut hakeutumaan lähihoitajaopintoihin, sillä haluan auttaa ihmisiä. Eniten minua kiinnostaa työskentely ikääntyneiden kanssa. Heidän elämäntarinoitaan ja kokemuksiaan on antoisaa kuunnella.
Kotimaassaan kirjallisuutta ja sosiologiaa opiskellut Kunwar pitää Suomen koulukulttuuria rennompana kuin Nepalin.
– Täällä voi helposti keskustella muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Opinnoissa huomioidaan jokainen yksilönä, ja asioista voi sopia tilanteen mukaan. Opettajia ei tarvitse Suomessa pelätä, hän naurahtaa.
Kunwar kertoo saaneensa koulusta ja ystäviltä hyvin tukea opintojen aikana. Kehuja saa myös ilmainen opiskelu sekä valinnaisuudet opinnoissa.
– Maahanmuuttajan kannattaa hakea rohkeasti opiskelupaikkaa. Ikä ei myöskään ole este, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella, hän kannustaa.
Hoitoala ei ole Kunwarin kotimaassa tyypillinen miesten ammatti. Suomessa hän on kuitenkin saanut valinnastaan pelkästään kehuja ja kannustusta.
– Täällä miehet ovat tervetulleita alalle. Asiakkailta saa myös rehellistä ja välitöntä palautetta, mikä on mukavaa, Kunwar kertoo kokemuksistaan työssäoppimisjaksoilta.
Myös Kunwarin vaimo opiskelee hoitoalaa. Heidän täytyykin pienten lasten vanhempina sovitella aikataulunsa niin, että molemmilla on aikaa sekä lapsille että opinnoille.
Kunwarin tärkein tavoite on päästä työelämään. Hän haaveilee myös siitä, että koko perhe pääsisi tutustumaan Nepaliin.
– Hoitoalan työntekijöitä tarvitaan kaikkialla. Näkisin itseni tulevaisuudessa mielelläni esimerkiksi jossain elintason parantamiseen tähtäävässä projektityössä, Kunwar suunnittelee.
