Opiskelijatarinat

  1. Etusivu
  2. Opiskelijatarinat

 

 

"Etsin, kokeilin ja treenasin."

Luova työ vaatii intohimoa

Yksi voimakkaista Lisa McWhirterin lapsuusmuistoista on ääni, joka kuului hänen isänsä kelatessa filmikameran filmiä. Minne isä menikin, kamera kulki aina mukana. Palkittuna valokuvaajana itsensä elättävä Lisa on varmasti jo pikkutyttönä valinnut ammattinsa. Vai onko? 

- Itse asiassa kiinnostuin valokuvaamisesta vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ensimmäisen järjestelmäkamerani sain päästessäni opiskelemaan valokuvausta Lahden kansanopistoon vuonna 2011, McWhirter kertoo.

Kansanopiston jälkeen McWhirter jatkoi opintoja Kokkolassa Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutuksen Mediakeskus Limessä, jossa hän suoritti Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon. Opinnot antoivat hyvän pohjan media-alan erilaisiin työtehtäviin. 

- Käytin opiskeluajan hyödyksi myös siten, että vapaa-ajalla lainasin koulun tiloja ja laitteita. Etsin, kokeilin ja treenasin.

 

Ole siellä, missä tapahtuu

McWhirter valmistui media-assistentiksi jouluna 2014. Opinnot olivat sujuneet hyvin ja työharjoitteluakin oli kertynyt Lontoosta asti. Toiveet nopeasta työllistymisestä olivat korkeat.

- Hain aktiivisesti töitä ja olin saanut hyviä arvosanoja. Siksi olikin jonkinlainen shokki, että töitä ei löytynyt. Mietin miten voi olla mahdollista, että arvosanoilla ei olekaan työelämässä merkitystä ja jäin työttömäksi! McWhirter muistelee.

Toimettomaksi nainen ei jäänyt, vaan hakeutui yrittäjyyskurssille. Siellä syttyi kipinä yrittäjyyteen ja oma yritys, McWhirter photography, on ollut pystyssä vuodesta 2015. 

- Yrittäjyyden aloittaminen ei ollut helppoa. Aluksi sain jopa masentavan kuvan yrittäjyydestä. Kerrottiin, että yrittäjällä on isoja riskejä, konkurssiuhka, maksamattomia laskuja, vastuu yksin kaikesta. Minusta se on sääli. Kaikille yrittäjyydestä haaveileville pitäisi jonkun kertoa, miten siistiä on olla yrittäjä! Onneksi kuitenkin innostuin yrittäjyydestä myöhemmin suorittamallani yrittäjyyskurssilla. Nyt tiedän, että minusta ei olisi enää muuhun. En kerta kaikkiaan pystyisi enää olemaan paikallani, nainen intoilee.

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä kului pitkälti asiakashankinnassa ja portfolion kasvattamisessa. McWhirter markkinoi osaamistaan ennen kaikkea Facebookissa, Instagramissa ja häämessuilla. Piti liikkua siellä, missä potentiaaliset asiakkaatkin ovat.

- Kilpailu on kovaa. Oma-aloitteisuus, ahkeruus ja verkostoituminen paikallisten hääyritysten ja videokuvaajien kanssa on kaiken a ja o. Asiakkaita tulee enimmäkseen suorina yhteydenottoina sosiaalisen median ja verkostojeni kautta. Olen panostanut nettisivujeni hakukoneoptimointiin ja portfolioihini, McWhirter kertoo.

 

Menestyksellä on hintansa

McWhirter photographyn päätuotteita ovat häävalokuvaus sekä dokumentaariset still-kuvaukset esimerkiksi elokuviin ja musiikkivideoihin. Hääkuvauksista on jo tullut palkintojakin.  Maailmalla tunnettu Wedisson awards on kahdesti palkinnut McWhirterin "Best Wedding photography" -tunnustuksilla ja Wedding photographers society valitsi McWhirterin ottaman kuvan yhdeksi voittajaksi June 17 awards -kisassa.

Vaikuttaa siltä, että McWhirter photographysta on hyvää vauhtia kasvamassa menestystarina. Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi ja yrittäjyys luovalla alalla ei ole helppoa. Sen McWhirterkin allekirjoittaa.

- Luovaa työtä tekevä on koko ajan alttiina arvostelulle. Riittämättömyys on tuttu tunne. Päivät venyvät 12-13 tuntisiksi. Siitä vain pieni osa on valokuvaamista, loppu kuluu markkinointiin ja paperitöihin. Hintatason määrittely on vaikeaa ja aina löytyy joku, joka tekee halvemmalla. Olen pohjimmiltani tosi ujo, mutta minun on pakko uskaltaa tutustua ihmisiin, McWhirter luettelee.

Mitä ihmettä? Mikä yrittäjyydessä sitten on niin siistiä?

- Tuo on hinta siitä, että saan tehdä työtä, jota rakastan. Olen löytänyt intohimoni, jota seuraan. Tapaan päivittäin upeita ihmisiä upeissa ympäristöissä. Pääsen osaksi mielenkiintoisia projekteja ja tärkeitä tarinoita. Asiakkaani arvostavat osaamistani. En vaihtaisi tätä työtä mihinkään!

Moniko meistä voi käsi sydämellä sanoa samaa?
 
 
Kirjoitus on julkaistu Kpedun Aikuiskoulutus 2017 -lehdessä.