"– Tällä alalla mahdollisuuksia löytyy vaikka kuinka paljon!"

Hoitoalalla työtä tehdään sydämellä

Yli kymmenen vuotta kaupan alan töitä tehnyt Marika Andersson-Petäjä allekirjoittaa tutun totuuden, jonka mukaan hoitoala on kutsumusammatti.

– Kyllä se niin on, että et pystyisi tekemään hoitoalan työtä, jos et tosissaan siitä tykkäisi. Meillä on monenlaisia asiakkaita, ja meidän on pystyttävä menemään hyvin lähelle ihmistä. On hyviä ja huonoja päiviä, mutta aina sinun pitää haluta toiselle ihmiselle hyvää, Andersson-Petäjä sanoo.

Andersson-Petäjä aloitti lähihoitajan opinnot syksyllä 2014. Ensimmäisen lukuvuoden aikana hän on saanut suoritettua kaikki pakolliset tutkinnon osat ja syksyllä 2015 alkaa suuntautuminen lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalalle. Andersson-Petäjälle osaamisala on ollut alusta asti selvää, ja valinta on vain vahvistunut opintoihin kuuluvien työssäoppimisjaksojen aikana.

– Tykkään monenlaisista asiakkaista, mutta lapset ja nuoret ovat eniten lähellä sydäntäni. Odotankin oikein kieli pitkällä osaamis­alaopintoja! Otin opintoihini jopa yhden ylimääräisen osan lasten ja nuorten mielenterveystyötä. Olen tehnyt sijaisuuksia ja harjoittelujaksoja päiväkodissa, jolloin olen huomannut, kuinka tärkeää on, että lapset saavat apua tarpeisiinsa, nainen kertoo.

Marika

Arvokasta oppia työpaikkaohjaajilta

Työssäkäyville, ja etenkin työharjoittelua suorittavalle opiskelijalle, työporukan ilmapiirillä on suuri merkitys. Andersson-Petäjä pääsi hoidon ja huolenpidon jakson työssäoppimiseen vanhusten palvelutalo ja toimintakeskus Tervakartanoon. Harjoittelu kesti 8 viikkoa, jonka jatkoksi Andersson-Petäjä sai Tervakartanosta sijaisuuksia ja kesätyön. Työskentely Tervakartanossa on ollut huikean opettavainen kokemus.

– Tervakartano on ollut aivan mahtava paikka oppia! Minut on alusta asti otettu hienosti mukaan porukkaan ja olen saanut osallistua kaikenlaisiin työtehtäviin. Olen itsekin toiminut opiskelijaohjaajana, joten tiedän kuinka tärkeää on, että opiskelijaa motivoidaan positiivisesti ja tietoa jaetaan avoimesti. Täällä se on ymmärretty todella hienosti.

Tervakartano tarjoaa tehostettua palveluasumista ikäihmisille. Asukkaita Tervakartanossa on keskimäärin yli 90, jonka lisäksi Tervakartano tarjoaa erilaisia tukipalveluita ja päivätoimintaa kotona asuville yksinäisille, muistihäiriöisille tai muuten apua tarvitseville ikäihmisille. Kotona asuvia tukipalvelun asiakkaita on yli 400.

Marika Andersson-Petäjän työpäivä Tervakartanossa seuraa tiettyjä rutiineja, mutta yllätyksiäkin mahtuu aina mukaan.

– Suurimmaksi osaksi työ koostuu päivittäistoiminnoista. Joka päivä teemme tietyt aamu- ja iltatoimet, kuten pukeutumisen, peseytymisen ja ruokailut. Lisäksi teen hoitotoimenpiteitä, eli mittaan verenpaineita ja verensokereita sekä hoidan haavoja. Lääkkeiden jakamista en saa tehdä yksin, mutta saan olla siinä sairaanhoitajan tai pätevän lähihoitajan apuna. Meillä on aina lääkkeiden jaossa tuplavarmistus, Andersson-Petäjä kertoo.

 

Eväsreppu pakattu

Kahden alakouluikäisen lapsen äitinä Andersson-Petäjä myöntää, että joskus opiskelun ja työn yhdistäminen on ollut melkoista soveltamista.

– Pitkiä päiviä on tullut tehtyä, kun ensin olen istunut täyden päivän koulussa, ja mennyt sen jälkeen vielä töihin. Kuitenkin tiedän, että tätä minä haluan opiskella ja tässä on minun tuleva ammattini. Onneksi perheeni on tukenut minua täysillä. Mieheni opiskelee itsekin töiden ohella, ja periaatteeni on aina ollut, että omat jutut eivät saa olla lapsilta pois. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi, vaikka omiakin unelmia pitää saada toteuttaa, Andersson-Petäjä painottaa.

Ihmisten parissa työskentelyn ja auttamisen halun lisäksi Andersson-Petäjään vetoaa hoitoalassa sen monipuolisuus.

– Tällä alalla mahdollisuuksia löytyy vaikka kuinka paljon! On sitten itsestä kiinni, mihin haluaa suuntautua. Harjoittelujaksot ovat loistava tilaisuus oppia sekä työstä että itsestään, ja niiden aikana saa hyvin jalkaa oven väliin tulevia työpaikkoja ajatellen. Voisi sanoa, että koulusta saa hyvät eväät, mutta työtä tehdessä saa koko lounaan, Andersson-Petäjä nauraa.

Kuvat: Eeva Huotari

Teksti: Kaisa Kuutsa

Teksti julkaistu Kpedun Aikuiskoulutus-lehdessä vuonna 2015.