Opiskelijatarinat

  1. Etusivu
  2. Opiskelijatarinat

 

 

"Sisko sanoi minulle, että amiksessa on mukavampaa, ja täällä oppii helpommin."

Opiskelua ja uusia ystäviä

 

Ammattiin voi opiskella missä elämänvaiheessa tahansa. Sen osoittavat Yuliia Shkolka ja Aada Uokkola, jotka opiskelevat ensimmäistä vuottaan tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa Kpedussa Kokkolassa. Samassa ryhmässä opiskelevalla kaksikolla on ikäeroa tasan kymmenen vuotta. Uokkolan opinnot lähtivät käyntiin heti peruskoulun jälkeen, kun taas Shkolka on ehtinyt keräämään kymmenen vuoden verran enemmän elämänkokemusta ennen opintojen aloittamista.

Ukrainasta neljä vuotta sitten Suomeen muuttanut Shkolka päätyi opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa, koska ajatteli sen tuovan tärkeää osaamista tulevaisuutta varten.

–Muutin Suomeen mieheni perässä, sillä hän sai täältä töitä. Ensin opiskelin suomen kielen ja sitten vietin Valma-opintojen parissa yhden vuoden. Valma-opintojen aikana kävimme tutustumassa eri aloihin, ja tämä vaikutti parhaalta vaihtoehdolta, Shkolka kertoo.

Uokkola taas kertoo päätyneensä tieto- ja viestintätekniikkaopintojen pariin Kpedun media-alalla aikaisemmin opiskelleen siskonsa vinkkaamana.

Kuvassa datanomiksi opiskelevat Yuliia ja Aada poseeraavat tietokoneiden ääressä istuen.
Yuliia Shkolka ja Aada Uokkola ovat kovaa kyytiä matkalla tieto- ja viestintätekniikka-alan ammattilaisiksi.

 

–Vaihtoehtoina olivat lukio ja amis. Sisko sanoi minulle, että amiksessa on mukavampaa, ja täällä oppii helpommin. Olen kiinnostunut pelialasta, ja haluaisin tulevaisuudessa pelintekijäksi. Uskon, että tästä koulutuksesta muodostuu sille unelmalle hyvä pohja, Uokkola toteaa.

Parin kuukauden opiskelukokemuksella voi kaksikko jo todeta, että valinta on ollut oikea.

–Tuntuu hyvältä valinnalta edelleen, ja haluan koko ajan oppia uutta. Ohjelmointia odotan erityisesti oppivani jatkossa, Shkolka sanoo.

Opintojen aikana ystävystynyt parivaljakko kertoo, että he löysivät toisensa luokan poikien joukosta, ja ovat jo ehtineet ystävystyäkin.

–Vauvan askelin etenimme toisiamme kohti. On mukava olla joku, joka auttaa tarvittaessa, Uokkola kertoo.

–Minä saan myös Aadasta tukea kielen kanssa, sillä en osaa vielä kaikkia sanoja, Shkolka jatkaa hymyillen. 

 

Kuvat: Eeva Huotari

Teksti: Martina Store