Kokkolalainen Olli Ontronen oli jämähtänyt kaupan alalle 11 vuodeksi, vaikka ei kokenutkaan alalla vallitsevan raha ratkaisee -mentaliteetin sopivan hänen luonteelleen. Vuonna 2017 hän päätti vihdoin ryhtyä miettimään uusia mahdollisuuksia työrintamalla, ja hakeutui opiskelemaan lähihoitajaksi.
Päiväopintoihin hän ei kuitenkaan päätynyt, sillä eteen avautui tie oppisopimusopiskeluihin. Niinpä hän suoritti opinnot pääosin käytännön töitä tekemällä Soiten palveluksessa.
– Koen oppisopimuskoulutuksen olleen ihan lottovoitto, sillä olen opiskelujen aikana saanut tarvittavan osaamisen ja samalla päässyt myös talon tavoille, hän toteaa.
Ontronen kertoo oppisopimusopintojensa koostuneen sekä viikoittaisista lähiopetuspäivistä että käytännön työstä osastoilla.
– Viikossa oli yksi tai kaksi lähiopiskelupäivää, mutta muuten pääsin saman tien käytännön töihin työpaikkaohjaajien opastamana. Aivan ensimmäisen työssäoppimisen suoritin vanhusten vuodeosastolla. Muistan olleeni melkoisen hämilläni, sillä tulin täysin erilaisesta maailmasta kaupan alalta. Nopeasti sitä tuli kuitenkin totuttua uusiin asioihin. Näin jälkikäteen mietin, että miten olinkin niin pihalla, hän toteaa hymyillen.Ontronen kertoo olevansa tyytyväinen siihen, miten opiskeluasiat suttaantuivat. Hän suoritti lähihoitajaopinnot puolessatoista vuodessa ja sen jälkeen jatkuivat opinnot sujuvasti obduktiopreparaattorin tutkintoa kohti, joka oli hänen tavoitteenaan alusta lähtien.
Obduktiopreparaattorin koulutus on harvinainen ja oppisopimus oli ainoa keino Ollille saada tarvittavat tiedot ja taidot haltuun, ennen kuin hänen edeltäjänsä jää eläkkeelle.
Oppisopimusopiskeluita Ontronen kiittelee niiden joustavuuden vuoksi. Hän kertoo oppisopimuksella opiskelemisen sopivan etenkin aikuiselle, joka ei enää halua viettää pitkiä aikoja koulunpenkillä. Ontronen toteaa kuitenkin, että opiskelijalta vaaditaan tietynlaista oma-aloitteisuutta, jotta kaikki sujuisi jouhevasti.
– Itse olin muun muassa tarkka siitä, että työssäoppimispaikat olisivat tiedossa jo puoli vuotta etukäteen, etteivät asiat jäisi sellaisten asioiden takia junnaamaan. Osasin pitää langat hyvin käsissä, ja siksi pystyin valmistumaan lähihoitajaksi puoli vuotta etuajassa, hän kertoo.
Nyt jo obduktiopreparaattoriksikin valmistautunut Ontronen on tyytyväinen omaan urapolkuunsa, vaikka ei ollut aikaisemmin ajatellutkaan, että lähtisi vielä aikuisena opiskelemaan uuteen ammattiin. Hän kertoo nauttivansa varsinkin siitä ajatuksesta, että töitä ei tarvitse viedä kotiin.
– Kaupan alalla toimin myymäläpäällikkönä, ja työasiat seurasivat minua iltoihin ja viikonloppuihinkin. Tässä työssä tiedän, että seuraava jatkaa siitä, mihin olen oman työvuoroni aikana päässyt. Nyt olen päässyt jatkuvasta stressistä, enkä enää koskaan vaihtaisi takaisin.
Teksti: MARTINA STORE Kuva: EEVA HUOTARI
