23-vuotiaalla Mohammad Hoseinilla on taustallaan elämä, jollaista on vaikea edes kuvitella. Iranissa syntyneen Hoseinin vanhemmat muuttivat maahan aikoinaan Afganistanin sodan jaloista, ja koska Iranin valtio kohtelee maahanmuuttajia eriarvoisesti, ei Hoseinin perheellä ole ollut mahdollisuutta esimerkiksi ostaa omaa asuntoa tai autoa, saatikka hakeutua opiskelemaan. Niinpä Hoseini on tehnyt töitä pienestä pitäen.
-Ne, jotka tekevät töitä, saavat elää, sillä Iranin valtio ei pidä kenestäkään huolta. Olen tehnyt töitä lammaspaimenena sekä naistenkenkien ja -laukkujen ompelijana sekä torimyyjänä niin kauan kuin muistan. Kerran olimme kokoontuneet opiskelemaan erään moskeijan alakerrassa olevaan keittiöön, mutta poliisi löysi meidät. Onneksi yhdellä meistä oli rahaa, jolla pystyimme maksamaan poliisille, ja saimme jatkaa opiskelua.
Viisi vuotta sitten, 18-vuotiaana, Hoseinille oli selvinnyt, että hän ei maahanmuuttajana pysty Iranissa etenemään elämässään, joten hän päätti ystävänsä kanssa lähteä etsimään parempaa tulevaisuutta Euroopasta. Niinpä alkoi matka Iranista Turkin kautta Kreikkaan ja sieltä eteenpäin pohjoisempaan Eurooppaan.
-Matkustimme junalla, bussilla, kumiveneellä ja kävellen. Päädyimme Ruotsiin, johon kaverini jäikin asumaan. Minä tulin puolestani Suomeen muutaman henkilön kanssa, joihin olin tutustunut rautatieasemalla. Tätini asui Kokkolassa, joten muutin lopulta hänen luokseen asumaan oltuani ensin sekä Oravaisissa että Tampereella vastaanottokeskuksissa.
Ensimmäistä itsenäistä päiväänsä Suomessa Hoseini muistelee nauraen, mutta kertoo silti tarinan herkistävän hänet itsensäkin.
-Kiertelin Kokkolan keskustassa 4-5 tuntia etsien poliisiasemaa. En osannut lainkaan suomea enkä englantia, joten en voinut kysyä apua keneltäkään. Viimein löysin poliisiaseman, mutta eiväthän he sielläkään ymmärtäneet minua.
-Lopulta lähdin sieltä pois, mutta eräs poliisipartio tuli perääni haluten auttaa. Annoin heille lapun, jossa luki tätini puhelinnumero, ja he ottivat häneen yhteyttä. En koe, että minun tilanteeni olisi ollut pelottava tai mitenkään ihmeellinen, koska olen kokenut elämässäni niin paljon vaikeita asioita. Suomessa ei onneksi tarvitse pelätä mitään.
Elämä Kokkolassa lähti kunnolla vauhtiin, kun Hoseini sai oleskeluluvan. Nyt hänen oli mahdollista käydä TE-toimistossa hakemassa töitä. Sieltä hänelle ehdotettiin Keski-Pohjanmaan ammattiopiston järjestämää kielikurssia, jolle hän päätyikin.
-Olin vastaanottokeskuksissa oppinut jo jonkin verran suomea, ja olin saanut toimia jopa tulkkina sellaisille, jotka tulivat Suomeen minun jälkeeni. Siitä asiasta olen erityisen ylpeä. Pääsinkin aika nopeasti siirtymään aloittelijoiden kielikurssilta edistyneemmälle kurssille, Hoseini kertoo hymyillen.
Kielikurssin jälkeen Hoseinille ehdotettiin siiirtymistä valmentavien opintojen, eli Valma-opintojen, pariin. Koska hänen kulttuurissaan on tapana kunnioittaa vanhempia ihmisiä, päätti hän toimia kuten ehdotettiin.
-Valmassa opiskelimme muun muassa työelämän pelisääntöjä, matematiikkaa, yhteiskuntaoppia, kieliä sekä suoritimme työturvallisuuskortit. Saimme myös käydä parin viikon jaksoilla tutustumassa eri ammatteihin. Itse kävin tutustumassa lähihoitajaopintoihin, suutarin ammattiin sekä turva-alan opintoihin. Päädyin lopulta opiskelemaan turva-alaa, ja valmistuin tänä keväänä vartijaksi.
Turva-alan opettajien luonnehdinta Hoseinista osuu nappiin: hän on aurinkoinen, uuttera, avulias ja ystävällinen nuori mies. Ketään ei varmastikaan enää tässä vaiheessa yllätä, että Hoseinilla on taskussaan jo työsopimus.
-Pääsin heti työharjoittelun jälkeen töihin Securitakselle, ja toimin vartijana Pietarsaaressa. Olen nähnyt kotimaassani paljon asioita, ja tiedän että pitää olla ahkera päästäkseen töihin. Välillä olin työssäoppimispaikalla jo kolme tuntia ennen työvuoron alkamista, kun linja-autot eivät kulkeneet sopiviin aikoihin. Olen päättänyt tehdä parhaani kaikessa, mihin ryhdyn.
Iranissa asuvan perheensä kanssa tiiviisti yhteyttä pitävä Hoseini ei ole omalle perheelleen kehuskellut menestyksellään, vaikka onkin ylpeä siitä, minkälaiseen suuntaan on oman elämänsä saanut käännettyä.
-En osaa oikein kehua itseäni, ja toisaalta on hankalaa selittää heille, kun heidän on vaikea ymmärtää tilannettani. Olen silti tyytyväinen tilanteeseeni, sillä olen tehnyt kovasti töitä näiden asioiden eteen.
Kiinnostuitko Valmasta? Lue lisää osoitteessa www.kpedu.fi/valma. Haku on käynnissä 21.7.2020 saakka!
Teksti: Martina Store
Kuvat: Eeva Huotari
