PALSAMIPIHTA
Abies balsamea
Koko: 8-34 m
Levinneisyys: Keski- ja Itä-Kanadasta Yhdysvaltojen koillisosiin ja etelään Appalakkien vuoristoon.
Kuvaus: Kartiomainen sileärunkoinen pinta, jonka lehdet (neulaset) tuoksuvat voimakkaasti.
Kasvupaikka: Tuoreet, keski- ja runsasravinteiset metsät, ohutturpeiset korvet
Menestyminen: I-VI(VIII)
Palsamipihta kasvaa yleensä 8–20 metriä korkeaksi. Harvahaarainen latvus on leveähkö ja kartiomainen. Runko on väriltään harmaa ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Rungon kuori on nuorena sileä, vanhempana karhea. Talvisilmut ovat pihkaisia, muodoltaan munanmuotoisia tai pallomaisia ja väriltään oranssivihreitä ja punalaikkuisia. Neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 15–25 mm ja leveydeltään 2 mm, tasasoukkia. Lehtien alapinnalla on kaksi kapeaa hopeanvalkoista ilmarakojuovaa. Lehdet katkeavat helposti taivutettaessa.
Palsamipihdan kukinto on käpy. Hedekukinnot ovat riippuvia, kun taas emikukinnot ovat pystyjä. Suomessa palsamipihta kukkii toukokuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on perätön ja tylppäkärkinen, eivätkä sen peitinsuomut ole näkyvissä. Pituudeltaan käpy on 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat, mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan.
Laji kuuluu Suomessa kestävimpiin pihtalajeihin siperianpihdan ohella. Sitä käytetään lähinnä koristepuuna, mutta Etelä- ja Itä-Suomesta sitä voi löytää muutamista paikoista villiintyneenä viljelykarkulaisena. Ensimmäiset palsamipihdat tuotiin suomeen jo 1700-luvulla. Palsamipihdasta on jalostettuja lajikkeita, kuten alle puolimetriä korkea kääpiöpalsamipihta. Palsamipihtaa viljellään yleisesti muun muassa Pohjois-Amerikassa joulukuusipuuna.
Wikimedia Commons: Superior National Forest, CC BY 2.0
Levinneisyys
Wikimedia Commons: Halava, CC BY-SA 3.0
