TERVALEPPÄ

Koko: 8-25(-33) m

Levinneisyys: Eurooppa, Siperia, Kaukasus, Vähä-Aasia ja Lähi-Itä.

Kuvaus: Kiiltävälehtinen, tummarunkoinen puu. Varistaa lehtensä syksyisin vihreinä. 

Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore–märkä. Hyötyy runsaasta humuksesta.

Menestyminen: Vyöhykkeet I–VI.

Tervalepän levinneisyys ulottuu Länsi-Siperiasta Atlantille ja Välimereltä Perämeren rannikon kautta Oulujoen vesistön tasolle. Yhtenäisten kasvustojen pohjoisraja Suomessa on selvästi etelämpänä. Puulaji on yleinen runsasravinteisissa, kosteissa, usein tulvaisissa metsissä ja korvissa, vesistöjen rannoilla sekä rehevien soitten reunamilla. Seisovaa vettä se ei siedä.

Tervalepän runko on suora, tumma ja kaarnoittunut. Lehdet ovat tummanvihreät, tylppä- tai lanttokärkiset ja nuorina tahmeat. Tervaleppä on yksikotinen tuulipölytteinen laji, joka kukkii huhti-toukokuulla ennen lehtien puhkeamista. Laji uudistuu myös kasvullisesti tyviversoista. Tervaleppä on pioneeripuu, mutta tervaleppäkorvessa se kuitenkin muodostaa kliimaksipuuston. Laji saavuttaa noin 100 vuoden iän. Keväthalla saattaa vikuuttaa nuoria versoja, mutta tervaleppä toipuu siitä ja kasvattaa uudet lehdet.

Tervalepällä on metsänhoidollista merkitystä lähinnä maiseman kannalta ja metsäluonnon rikastuttajana. Luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltava luontotyyppi, jota on jäljellä enintään pari sataa hehtaaria koko maassa.

Leppien puuaine on pehmeätä, kevyttä ja sitä on helppo työstää. Puuaines on väriltään punertavaa. Tervalepällä on käyttöä erikoispuuna mm. kehyksinä, paneelina ja huonekaluteollisuudessa.