Levinneisyys: Eurooppa Brittein saarilta Etelä-Uralille ja Kaukasukselle asti.
Kuvaus: Vuorijalava toinen Suomessa luonnonvaraisina esiintyvistä jalavalajeista. Vuorijalava on koko Suomessa rauhoitettu laji.
Kasvupaikka: Tuoreet, runsasravinteiset kallionalus- ja puronvarsilehdot.
Menestyminen: Luonnonvaraisena vuorijalavaa tavataan lähinnä paikallisesiintyminä Pori–Tampere–Lappeenranta -linjan eteläpuolella. Erillisiä esiintymiä on kuitenkin mm. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Yleisimmillään vuorijalava on Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Viljeltynä menestyy aina Oulun korkeudelle saakka.
Vuorijalavaa tavataan lähinnä Euroopassa, jossa se kasvaa luontaisena Pyreneiden niemimaalta ja Britteinsaarilta aina Etelä-Uraliin ja Kaukasukselle saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin ja Venäjällä Pietarin kaupungin korkeudelle, etelässä Italian keskiosiin ja Pohjois-Kreikkaan. Euroopan ulkopuolella lajia tavataan muutamin paikoin Turkista ja Iranista.
Vuorijalavan runko säilyy melko pitkään pinnaltaan sileänä, mutta vanhoihin yksilöihin muodostuu verkkomaisesti halkeilevaa harmaanruskeaa rosokaarnaa. Oksat ovat vankkoja, yläviistoja ja latvus leveän suppilomainen. Harmahtavan tai sinertävän vihreät lehdet ovat väriltään tummempia kuin useimpien muiden Suomessa tavattavien puiden lehdet. Lehdet ovat lyhytruotisia, lehtilapa on 10–18 cm pitkä, vastapuikea, laidoilta toissahainen, tyvestä vähän epämukainen, kärjestä hyvin pitkäsuippuinen ja joskus heikosti kolmiliuskainen. Lehdet ovat päältä karheita ja alta harvakarvaisia.
Vuorijalava kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kukinto on tiheä sarja. Pienet, pallomaiset kukat ovat lyhytperäisiä ja muistuttavat ulkonäöltään hieman pajunkissoja. Suomessa vuorijalava kukkii toukokuussa. Vuorijalavan hedelmä on siipipalteinen pähkylä. Siemenet valmistuvat kesä-heinäkuussa ja varisevat maahan. Itäminen tapahtuu tavallisesti jo samana kesänä. Vuorijalava alkaa tuottaa siemeniä 30–40 vuoden ikäisenä. Vuorijalava uudistuu myös kantovesojen avulla.
Luonnonvaraisena vuorijalava kasvaa tuoreissa, runsasravinteisissa kallionalus- ja puronvarsimetsissä. Suomessa laji on myös usein viljelykarkulainen. Suomessa tavattavat vuorijalavat luokitellaan tavallisesti kuuluviksi alalajiin lehtovuorijalava (Ulmus glabra ssp. glabra). Vuonna 1991 mitattiin Tammisaaressa 39 metriä pitkä yksilö. Karjalohjalla mitattiin samana vuonna ympärysmitaltaan yli viisimetrinen vuorijalava. Laji voi elää n. 500-vuotiaaksi.
Vuorijalavaa on jo pitkään kasvatettu puistopuuna ja siitä on jalostettu runsaasti erilaisia lajikkeita. Vuorijalavan puuaines on sitkeää, kestävää ja sietää kuivuttuaan hyvin kosteutta. Tämän vuoksi puuta käytetään erityisesti huonekaluteollisuudessa sekä koriste- ja terve-esineissä. Suomessa vuorijalavan taloudellinen merkitys on hyvin vähäinen lajin harvinaisuuden vuoksi.