Tihkupinnalla pohjavesi purkautuu maanpintaan muodostamatta selvää purkautumispaikkaa. Tihkupinnat ovat usein pienialaisia ja ohutturpeisia, märkiä ja kasvillisuudeltaan ympäristöstään erottuvia. Pienilmastoltaan tihkupinnat ovat kosteita ja viileitä elinympäristöjä, jotka pysyvät usein kesällä viileinä ja talvella sulana. Tällaiselle kylmälle, mutta routimattomalle elinympäristölle on kehittynyt oma erikoistunut kasvi- ja eläinlajistonsa. 

Tihkupinnat ovat metsälaissa mainittuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joiden ominaispiirteitä ei saa hävittää. Tämän vuoksi useimmat kohteet rajataan kokonaan hakkuiden ja metsänhoidon ulkopuolelle. Erityisten kasvuolosuhteiden ja pienilmaston säilymistä voidaan lisäksi edistää keskittämällä säästöpuita luontokohteen yhteyteen tai käsittelemällä viereistä metsikköä jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmillä. 

Tämä tihkupinta löydettiin metsätöiden yhteydessä ja on jätetty metsänhoidon ulkopuolelle. Vastuu lakisääteisten luontokohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla, metsän hakkaajalla sekä hakkuun suunnittelijalla. Metsälain mukaan suojeltujen kohteiden ja myös muiden luontokohteiden säästämisestä aiheutuvia kustannuksia voidaan korvata metsätalouden ympäristötuella.

Alla olevista linkeistä pääset tekemään eri kohderyhmille sopivia tehtäviä.