TUOMI

Koko:  3–15 m

Levinneisyys:  Euraasia, ml. Brittein saaret ja itäisellä reunalla Sahalin, Kuriilit ja Kamtšatka.

Kuvaus:  Korkea pensas tai monirunkoinen puu, jonka tummanharmaa kuori on tunnusomaista hajultaan. Lehdet ovat soikeat, suippokärkiset ja sahalaitaiset. Kukinto on valkoinen ja marjat mustia. 

Kasvupaikka:  Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore–märkä. Pitää myös savesta ja humusperäisestä kasvualustasta.

Menestyminen:  Vyöhykkeet I–VIII

Tuomen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Eurooppaa ja Aasian boreaaliset ja lauhkeat osat. Suomessa tuomi on yleinen maan eteläosissa, harvinaistuen jo Keski-Suomessa. Lapissa tavataan myös tuomen alalajia, pohjantuomea. Tuomi kasvaa kosteissa, ravinteikkaissa metsissä ja metsänreunoissa, puronvarsilla, rantametsissä ja kosteilla, aurinkoisilla rinteillä.

Tuomen runko on tummanharmaa ja himmeä. Oksat ovat pitkiä, riippuvia ja lähes mustia. Lehdet ovat soikeita, suippokärkisiä ja sahalaitaisia. Tuomi kukkii toukokuulla lehtien puhjettua. Kukinto on moni-kukkainen terttu, kukat valkeita ja voimakastuoksuisia. Mustat, kitkeränmakuiset hedelmät kypsyvät heinä-elokuulla. Tuomi leviää tehokkaasti tyvi- ja juurivesoista ja maahan taittuneista oksista. Myös marjoja syövät linnut levittävät tuomea uusille kasvupaikoille.

Tuomea on aikaisemmin käytetty mm. nahkojen parkituksessa, värjäyksessä ja lääkekasvina. Nykyisin lajilla on merkitystä lähinnä maiseman ja metsäluonnon monipuolistajana. Kauniin ja runsaan kukinnan ansiosta sitä käytetään koristepuuna. Tuomenkehrääjäkoin toukat syövät toisinaan tuomen lehdettömäksi ja peittävät sen valkeaan seittiin. Kuusentuomiruosteen helmi-itiöt siirtyvät tuomesta kuusen käpyihin ja kasvaviin versoihin. Runsaana esiintyessään se vähentää kuusen siemensatoa.