Karja

Ollikkalan karja 1994–2023

Tutustuin Ollikkalan karjaan ensi kertaa v. 1994 aloittaessani täällä Kannuksessa työurani kotieläintuotannon lehtorina. Lehmät asustelivat silloin parsinavetassa, jossa oli 28 lehmäpartta + parret hiehoille ja karsinat vasikoille. Sellainenkin hienous kuin poikimakarsina löytyi yhdestä nurkasta, ja sitä saivat lehmärouvat aina mahdollisuuksien mukaan käyttää. Länkikytkyet miinusta ajatellen lehmien hyvinvointia, hyvää navetassa oli tosi hyvä ilmanvaihto ja todella runsas olkikuivitus, laidunnus kesäisin ja myös siihen aikaan harvinainen talviulkoilu tarhassa kuului lehmien päiväohjelmaan silloin tällöin.

Karjan kaikki lehmät olivat rodultaan Ay:tä , toki liharotujakin käytettiin silloisen maito-liha-ohjelman mukaisesti. Keskituotos oli v. 1994 8086 kg. “Riippatissilehmiä” löytyi jonkin verran ja SKJO:n jalostusneuvojan kanssa jalostussuunnitelmaa tehdessä alettiin yhä enemmän kiinnittää huomiota utarerakenteen ja myös utareterveyden jalostamiseen.

Haaveena oli kovasti pihaton saaminen ja 19. 5. 1999 lehmät pääsivät muuttamaan uuteen parsipihattoon. Lehmämäärä kasvoi jonkin verran, ja paljon uutta opeteltavaa tuli sekä lehmille että hoitajille. Ensimmäisellä iltalypsyllä ei paljon maitoa herunut, mutta siitä arki pikku hiljaa lähti sujumaan. 2 x 2 Tandem-lypsyasema irrottajien kanssa tuntui tosi hienolta, näki maitomääränkin joka kerta. Ruokinta ei hirveästi muuttunut, toki vaunulla ajettiin säilörehu pöydälle ja ruokintakioskeista lehmät saivat edelleen yksilöllisesti väkirehut. Aktiivisuuspannatkin tulivat avuksi lehmien tarkkailuun. Talviulkoilu ja laidunnus kesäisin jäivät edelleen ohjelmaan.

Ay-karjan jalostuksessa painopisteenä olivat edelleen utarerakenne ja –terveys, ja jalkarakennetta piti myös huomioida enemmän pihattoon siirryttäessä. Mutta halusimme karjaan myös uutta verta, niinpä 2001 ostettiin 7 tiinettä hiehoa, joista 2 oli Ay-rotuista ja 5 Holstein-Friisiläistä. Kaikki uudet tulokkaat valittiin yhdessä jalostusneuvojan kanssa polveutumistodistusten perusteella. Kallein, Ay-rotuinen Natunen maksoi vähän yli 11 000 markkaa. Näistä uusista emälinjoista jatkaa karjassa edelleen kumpikin Ay, mutta vain Nellin-linja jatkuu Holsteineissa.

Uutta ja mielenkiintoista oli myös karjan ensimmäinen alkionsiirto pakastealkiolla, se tehtiin 7.9. 2002 Lohutukselle, valitettavasti se ei johtanut tiineyteen. Innostus alkiojalostukseen ei kuitenkin tästä lannistunut ja ensimmäinen alkiohuuhtelu tehtiin 9.12. 2003 Natuselle ja tyttärelleen Rosinalle. Saalis tuosta ensimmäisestä huuhtelusta oli Natuselta kymmenkunta kuollutta alkiota, Rosinalta saatiin 5 kpl 1-luokan alkiota, jotka siirrettiin tuoreena ja yksi vastaanottajista tiinehtyi.

Eli tulokset alkiojalostuksessa eivät alkuun olleet kovin kannustavia, mutta sillä tiellä on jatkettu. Todella hyviä pakasteita on ostettu aina silloin tällöin, näistä on syntynyt mm. kaksi nuorsonnia: Himangan Uippi ET ja Vanha-Variksen Uinuva ET, ja myös oman keinosiemennyssonnin VR Ollikkalan Lesley Landolan isoäiti Jipsukka ET aikanaan matkasi meille typpipöntössä. Huuhteluita on tehty silloin tällöin, viimeisin 2020 ja pääasiassa VG:n sopimushuuhteluina. Alkiota on siirretty omiin vastaanottajiin, ja hyvän alkiosaaliin huuhteluista on myös laitettu myyntiin. Tällä hetkellä karjassa lypsää 2 omista huuhteluista peräisin olevaa lehmää Pilvi ja Peeta. Salmiakki ET on pakasteesta syntynyt ja Della hiehon odotetaan poikivan pakasteesta alkiovasikan heinäkuussa.

Tila liittyi myös heti genomitestauksen alkuaikoina LD-projektiin (myöhemmin GenVik -projekti) vuonna 2013, jossa testattiin kaikki lehmävasikat. Genomitestausta jatketaan edelleen kaikille syntyville lehmävasikoille. Genomitestauksessa kun selviää, onko hieho todella odotusarvonsa arvoinen ja mikä on todellinen perimä eri ominaisuuksissa. Silloin osataan jo ensimmäiseen siemennykseen valita sopiva parituskumppani.

Toinen tärkeä perusta “riippatissien” häviämiselle on ollut säännöllinen Faba:n jalostusneuvojan tekemä rakennearvostelu kaikille lehmille, ja siitä saatavat rakenneindeksit jalostuksen työkaluiksi. Nyt tätä mainitsemaani lehmätyyppiä ei navetasta löydy. Vanhin lehmämme 9-vuotias Leikkoruusukin käy ihan mallikkaasti robotilla lypsyllä. Kolmessa vuosikymmenessä on nähnyt hyvin tuloksen, mitä johdonmukaisella jalostuksella saadaan aikaan.

Robottilypsyyn siirryttiin uuden v. 2022 maaliskuussa valmistuneen verhoseinäpihaton myötä. Sitä ennen karjaa lisättiin muutamien hieho-ostojen kautta, ja siemennyksissä käytettiin paljon seksattua spermaa, jotta varsinainen lehmämäärän lisäys tapahtuisi mahdollisimman tautiturvallisesti . Yksi pieni lopettava Hol-karja ostettiin myös kesällä 2022.

Paitsi robottilypsy, myös aperuokinta, verhoseinät, pehmeät kuivajakeella kuivitetut syväparret, käytävämatot, talvella tarhaus, kesällä laidunnus ja muut lehmien hyvinvointia parantavat tekijät toivottavasti nyt antavat meidän jalostuksellisesti korkeatasoisen karjan näyttää potentiaalinsa. Ainakin on päästy jo uusiin ennätyksiin, kun Prinsessaruusunen (Ay) ja Odessa (Hol) ylsivät yli 70 kg päivätuotokseen toukokuussa. Viime vuoden keskituotoskin oli jo 10723 kg.

Karjan 100-tonnarit Viinikki (Ay x Hol) ja Aurinko (Ay) lypsivät vanhassa pihatossa, tällä hetkellä karjassa lypsää neljä 50-tonnaria. Lehmistä on tällä hetkellä holsteineja 53 % ja ayshireja 47 %. Ja kun lehmiä on nyt riittävästi, on taas palattu jalostamaan karjaa entiseen malliin, noin puolet lehmistä siemennetään liharodulla ja parhaille käytetään seksattua spermaa.

Ay-karjan pitkäaikaisen jalostuksen tuloksena kaikki tilalta myydyt ks-sonnit ovat olleet Ay-rotuisia: VR Ollikkalan Filemon Fenni (s. 2014), VR Ollikkalan Lesley Landola (s. 2018) ja saimme viime viikolla tiedon VG:ltä, että VR Ollikkalan Wanted Windsorin (s. 2022) siemenannokset on otettu käyttöön.

Hyvä eläinaines ynnättynä hyvään hoitoon ja hyvään ympäristöön antaa myös hyvän tuloksen. Robottipihatossa korostuu vielä erityisesti lehmien rauhallinen ja hyvä kohtelu ja niiden kouluttaminen uusiin asioihin. Nauta kun on tosi oppivainen eläin, kun vaan annamme sille mahdollisuuden.

Tapahtumat menneiltä vuosilta kirjasi nautojen kouluttamiseen hurahtanut kotieläinope Ilse